Koira ryntäilee pitkässä fleksissä jalkoihin ja pyörän eteen. Kävellään jalkakäytävällä väärää puolta. Talvisin kävellään hiihtoladulla. Koiran jätöksiä törkeän paljon. Koiran kanssa jaloitellaan asfaltilla ja koiralle on seikkailua päästä lyhyeksileikatulle nurmelle. Metsään asti ei jakseta koiraa viedä. Meidän talossa ennätysmäärä koiria. Jatkuva hauke ja ulina. Viimeisenä haukkuu lähes joka ilta noin klo 23 tienoilla alakerran mäyräkoira. En vihaa koiria, mutta pikkuhiljaa niiden laiskoja omistajia. Oli hyvä otsikko Kalle.
Jutun kirjoittajakin siis kuuluu siihen joukkoon, joka asfaltilta poistuessaan muuttuu maanomistajaksi. Samaiseen joukkoon kuulúu noin 90% koiranulkoiluttajista. Heillä menevät autuaasti sekaisin Metsästyslain 53§ (koiran pitäminen toisen maalla) ja 51§ (yleinen kiinnipitovelvollisuus). He myös sekoittavat näiden kahden lemmikkien ja metsänelävien suojaksi säädetyn pykälän sisältöjä yhdistellen niitä toisiinsa ja luoden siten itselleen "lakiin perustuvan oikeutuksen" ulkoiluttaa lemmikkejään miten, missä ja koska tahansa sattuu huvittamaan. Jos kaikki noudattaisivat sekä Metsästyslain mainittuja pykäliä ja kaupunkien järjestyssääntöjä, näitä juttuja ei tarvitsisi koskaan kirjoittaa eikä kenenkään niskaa liioin punottaisi. MIKÄ SIINÄ ON NIIN ¤ :n VAIKEAA ?!?!
Unohtui edellisestä: olen samaa mieltä koskien osaa "tyhmät koiranomistajat."
Suurin osa rakeista on tyhmiä.
Koirakin saattaa tehdä virheen. Se saattaa tulkita tilanteen väärin puolustaessaan omistajaansa.