essfi

Open full view…

Alkoholisti sairastuttaa myös ympärillään olevat ihmiset - miksi läheisten ääni h

Mon, 02 Jul 2018 10:42:28 GMT

L.Ahti
Mon, 02 Jul 2018 10:42:28 GMT

Onneks omassa perheessä ei ole koskaan ollut alkoholi ongelmaa, mutta pari tapausta on kuitenkin ollut suht lähellä. Yks sukulaismies jäi työttömäks aikoinaan ja ratkes ryyppäämään, no sitte siihen tuli lääkkeet mukaan ja tyyppi paisu ihan sairaasti ja lopulta sen elimistö petti eikä hänellä ollut ikää ku nelkyt ja risat. Toinen juttu mikä on kanssa jäänyt hyvin mieleen ni silloin ku itse olin murrosiässä ni kaverin porukat joi ihan sairaasti molemmat, no ne osti kaverilleni ja mullekin kaljaa ja se oli silloin omasta mielestä tosi jees, omat porukat ei olis ikinä ostanu. No siinä ku sivusta katto sitä niiden perhe elämää ni ei se niin hienoa lopulta ollutkaan, valehtelua alkoholi ongelman piilottelua, ampumista ja silloin kyl meitsi säikähti aika lailla. Lopulta sille perheelle kävi aika kurjasti viina vei mennessään. Nää esimerkki keissit on ollu kuitenkin hyvänä oppina siihen et itse tosiaan juon sen pari kaljaa joskus ei enempää.

Tietoinen Harhailija
Wed, 04 Jul 2018 12:13:58 GMT

Kiitos Sohvi - asia oli terävästi ilmaistu - toivoisin voivani kirjoittaa myös omalla nimelläni, mutta lapsenlapseni takia käytän nimimerkkiä. On liikaakin kokemusta alkoholistin läheisenä olemisesta; lapsena, sisarena, puolisona ja vanhempana... Kävin erään isomman kaupungin Al Anonissa vuoden verran, kun ongelmat aikuisen päihdelapsen kanssa ryöstäytyivät käsistä. Siellä vasta havahduin siihen, että olin jo lapsesta saakka ollut alkoholistien piirileikissä vahvasti mukana... Oman äitini kireyttä opin ymmärtämään niin ikään vasta silloin; isäni raitistui ennen syntymääni, mutta äitiin jäi alkoholistin puolison kestokireys; puolison elämä kun kulminoituu siihen jännitykseen, "ottaako se nyt taas vai ei, ja jos ei tänään, niin huomennako...", ja sen ympärillä pyörii koko elämä... Onnistuin sitten myös hankkimaan puolisokseni alkoholistin. Sellaisen kunnollisen, joka hoiti työnsä, ei juonut lasten nähden, kun he olivat pieniä - mutta avioliitossa tajusin jossain vaiheessa olevani täysin yksinhuoltaa, ja jouduin paljon myös venymään, pehmittelemään, selittelemään... ja o lin tietysti myös lopulta lasten silmissä toisinaan se hysteerinen, kurja ja kauhea ihminen, joka ylireagoi kaikkeen.. Viime aikoina olen nyt yksin jäätyäni paljon miettinyt, olisiko minun pitänyt lähteä kävelemään silloin, kun tulin esikoisen kanssa laitokselta kotiin, ja peittelin vauvan sänkyyn, siivosin puolison oksennukset lattialta ja katselin sammunutta "toista vanhempaa". Mietin sitä sinä iltana, ja sillon päätin, että täysi-ikäiseksi asti pitää lapsella molemmat vanhemmat olla. Hyviä aikoija oli varmaan lopulta ehkä enemmän kuin huonoja, mutta tällä nykyisellä päällä sanon kaikille alkoholistin kanssa yksin tai lapsen/lasten kanssa taiteilevalle, että lähde, ja anna itsellesi (ja lapsellesi/lapsillesi) elämä. Aikuisen päihdelapsen elämää seuratessa on tapahtunut yhä pahempia ja pahempia asioita, eikä mikään tunnu pysäyttävän häntä oman alkoholisminsa suhteen. Kaikille muille ihmisille olisin ajat sitten laittanut täyden stopin elämääni, mutta lapselleen niin ei voi tehdä. Vaikka alkoholismi on hänen kohdallaan niin selvä geneettinen ja altistustaipumuksellinen sairaus, niin vanhempana tunnen edelleen syyllisyyttä kaikkien kauheiden tapahtumien johdosta - joskin läheisriippuvaisuus on vähentynyt terapiassa - niin, siellä terapiassa, josta Sohvi mainitsit. Omalla kohdallani olen tosi onnellinen siitä mahdollisuudesta; koko meidän sota-isien = alkoholistien lapset tarvitsisivat automaattisesti terapian.. Minnesotahoito ja AVOMINNE ovat erittäin järjellisillä linjoilla alkoholismin "ymmärtämisessä", samoin alkoholistin läheisen roolikuvion hoitamisen suhteen. Suosittelen ehdottomasti Avominnen ilmaisia luentoja KAIKILLE ALKOHOLISTIEN LÄHEISILLE; huippua olisi, jos alkoholisti itsekin menisi/tulisi paikan päälle kuulemaan ja ymmärtämään hoitokeinot sairauteensa. En aio, Sohvi, seurata tätä kommenttiketjua enempää, koska minulla ei ole siihen nyt oman psyykeni hoitamisen keskellä voimavaroja, mutta toivon sinulle hyvää elämää ja paljon hyviä työtilaisuuksia hyvänä kirjoittajana ja myöskin "elämänavalistajana" :) Kaikille alkoholistien läheisille sanon todellakin; sulje se ihminen elämästäsi, ja ala elää Omaa Elämääsi - ei enää yhtäkään päivää eikä yötä sitä elämää, mikä taipuu toisen ihmisen tekemisten tai tekemättä jättämisten ehdoilla tuhannen mutkalle promillemäärien vaihdellessa.

tessulandia
Wed, 04 Jul 2018 14:35:29 GMT

näin se menee alkoholi ja raha se maailmaa pyörittää molemmat on pahasta kun ihminen alkaa sekoomaan eikä hallitse kumpaakaan,kokemuksia on nähtynä