Jonna Tervomäen ti-ka-pui-ta tai-vaa-seen soi noin 10 vuotta sitten joka kanavalla vähintäin 15 kertaa päivässä. Se oli minulle viimeinen niitti. Siitä asti olen antanut olla radion rauhassa. Autossakin matkalla kuuntelen mieluummin äänikirjoja tai omia ajatuksiani. Hiljaisuus tekee keskittymiskyvylle hyvää.
Työpaikalla vaihtui Suomipop toiseen kanavaan, kun Anssi Kelan Ilvestä piti kuunnella kolme kertaa työpäivän aikana. Onneksi, ihan halvatun ärsyttävä asema muutenkin.
Pelkkää sontaa sieltä tulee.Saa olla kiinni.
Näin se on, kun musikkitoimittajat eivät viitsi tai halua tehdä kunnon listoja, pitkiä ja monta. Lusmuja ja luusereita.